Kemiön kulttuurihenkilöt

Adéle Weman (1844 - 1936)

Adéle Weman syntyi Valkealassa vuonna 1844, mutta tuli puolivuotiaana tätinsä kasvatiksi Gundbyhyn Kemiönsaarelle. Perheellä oli vahvat siteet Kemiöön, koska Adélen isän isoisä oli kirkkoherrana täällä.

Weman haaveli nuorena näyttelijättären urasta, mutta hänen tätinsä mielestä se ei ollut sopivaa ja vähitellen Adéle otti elämäntehtäväkseen levittää sivistystä seudulla. Hän ja hänen serkkunsa Alma Dahl sisustivat kotitalon kamarin koulusaliksi ja alkoivat opettaa siellä kylän lapsia.  Myöhemmin serkukset pitivät koulua uudessa pitäjäntuvassa, molemmat tekivät työtään vapaaehtoisesti. Adéle oli jopa sijaisena Taalintehtaalla ja siellä hän päätti saada kunnallisen kansakoulun myös Kemiöön. 1873 koulussa oli oppilaina sekä tyttöjä että poikia, mutta monet vanhemmat olivat yllättyneitä, kun lasten piti käydä koulua monta lukukautta !

Yksi ensimmäisistä kouluun ilmoitetuista oli  Nils Oskar Jansson, josta vuosien kuluessa tuli sekä Adélen ystävä että työtoveri. Vretan uusi kansakoulu valmistui vuonna 1882 ja Adéle jatkoi työtään siellä aina 72-vuotiaaksi asti. Hänet tunnetaan kirjailijana ja hän kirjoitti myös näytelmiä. Adéle kirjoitti enimmäkseen salanimellä Parus Ater.

Adéle Wemanin hauta on kartassa nro 4.1

 

 

Nils Oskar Jansson (1862 - 1927)

Nils Oskar syntyi 1862 Norrgårdin talossa Mattbölen kylässä Kemiönsaarella. Perheellä oli jo kolme poikaa ja Nils Oskar oli siis heidän neljäs poikansa. Hän teki tilalla kovasti töitä, kaikkia mahdollisia tehtäviä kuten nikkarointia ja kangaspuilla kutomista. Äiti opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan.  Jansson kuului Adéle Wemanin koulun oppilaisiin ja alkoi 16-vuotiaana toimia seudulla kiertävänä opettajana. Hän opiskeli sitten opettajaksi. Hän oli kiinnostunut luonnontieteistä ja keräsi Carl von Linnéä koskevia kirjoituksia sekä hänen kirjoittamiaan teoksia. Opettajana Nils Oskar oli arvostettu ja välillä hän vei oppilaat luontoon.

Hän teki oppilaiden kanssa Vretan ympäristöön puiston, jota voi ihailla tänäkin päivänä. Hän perusti Kemiön Nuorisoseuran vuonna 1888 ja edisti paikkakunnan kulttuuri- ja elinkeinoelämää monella tavalla.

Janssonin kiinnostus historiaan ja vanhoihin esineisiin heräsi aikaisin ja hän keräsi esineitä työskennellessään Vretan koulun opettajana. Vuonna 1895 hän vieraili Skanssenilla Tukholmassa ja sai silloin ajatuksen luoda samantapaisen ulkoilmamuseon Vretaan. Sagalund avattiin vuonna 1900 ja sinne siirrettiin useita rakennuksia, esimerkiksi tuulimylly ja koulurakennus Tjudan pedagogiosta. Sagalundiin lahjoitettiin runsaasti esineitä, sekä maallisia että kirkollisia. Jo alusta asti Janssonille oli tärkeää, että Sagalund olisi paikka jossa vierailijat saisivat näkeä ja kokea, millaista elämä oli ennen, esimerkiksi valamalla kynttilöitä tai kirnuamalla voita, elävä museo. Vanhemmalla iällä Jansson omistautui tutkimukselle, hän muunmuassa suunnitteli Kemiön pitäjän historian kirjoittamista.

Nils Oskar Janssonin hauta on kartassa nro 4.2

 

Frans Österblom (1870 - 1907)

Österblom oli ensimmäisiä Vretan kansakoulun päättäneitä oppilaita ja Nils Oskar Janssonin lempioppilas. Hän valmistui Uudenkaarlepyyn seminaarista 1891 ja sai heti paikan Vestlaxin kansakoulussa. Hän oli suomenruotsalaisen kotiseuturunouden edelläkävijöitä ja kirjoitti sanat lauluun ” Jag älskar min hembygd ”. Hän kuoli salamaniskuun vuonna 1907.

Frans Österblomin hauta on kartassa nro 4.3

 

Amos Anderson (1878 - 1961)

Amos syntyi Brokärrin tilalla Kemiönsaarella toiseksi nuorimpana neljästä veljeksestä. Hän on tullut tunnetuksi taloudellisesti merkittävänä henkilönä. Andersonin isä oli ankara ja säästäväinen, mutta hänen äitinsä oli rauhallinen uneksija ja hän oli hyvin tärkeä Amokselle. Lapsuudessaan Amos koki pimeyden raskaana ja pelkäsi pimeää koko elämänsä. Veljistä vain vanhin, Aron, sai lapsia. Muut jäivät naimattomiksi ja lapsettomiksi kuten Amos.

Amos kiinnostui jo aikaisin kirkosta, uskonnosta sekä kirkkotaiteesta ja –musiikista. Hänen opettajinaan olivat Nils Oskar Jansson ja Adéle Weman. Amos Anderson auttoi myöhemmin opettajiaan rahalahjoituksin ja pystytti heidän kunniakseen kummallekin obeliskin punaisesta graniitista Wrethallan nuorisoseurantalon ulkopuolelle Vretaan.

Kemiössä vietetyn kouluajan jälkeen Anderson opiskeli kauppaopistossa Turussa ja siellä tulivat August Ramsay ja vakuutusala ratkaiseviksi hänen tulevaisuudelleen. Hän oli kova liikemies mutta myös taidetta ja kulttuuria rakastava seuraihminen. Helsingissä tehtyjen kiinteistökauppojen avulla hän loi suuren omaisuuden. Hän osti Hufvudstadsbladetin vuonna 1921 ja oli myös lehden päätoimittaja. Hän oli myös kaksi kautta eduskunnassa 1920-luvulla.

Hyvän taloudellisen tilanteensa ansiosta ja kiinnostuksesta kulttuuriin hän avusti rahallisesti monien kirkkojen restaurointia mm. Turussa, Naantalissa ja Kemiössä.  Vuonna 1922 hän lahjoitti huomatttavan summan Kemiön kirkon restaurointiin ja vaikutti kuorin lasimaalauksen muotoon. Hän on antanut kasvonpiirteensä yhdelle viisaista miehistä ja hänen äitinsä sai olla mallina Neitsyt Marialle. Anderson tuki myös muuta kulttuuria ja Föreningen Konstsamfundetista, joka perustettiin vuonna 1940, tuli hänen ainoa perijänsä.

Amos Anderson osti Söderlångvikin tilan Kemiönsaarelta 1927. Siellä hän vietti viimeiset vuotensa ja siellä hän myös kuoli vuonna 1961. Andersonin hautamuistomerkki pystytettiin 1963. Sen piirsi ja suunnitteli Kai Palmqvist ja toteutti kuvanveistäjä Felix Nylund. Muistomerkki, joka on mustaa graniittia ja jossa  on pronssinen sivukuva, sijaitsee lähellä hänen sukulaistensa hautoja.

Amos Andersonin hauta on kartassa nro 4.4

 

 

Kemiön hautausmaan kartta