Historia

Dragsfjärdin kirkko

Dragsfjärdissä on ollut kappeli "ikimuistoisista ajoista" asti. Tämä kappeli oli niin huonossa kunnossa, että se hävitettiin vuonna 1695  ja korvattiin uudella kirkkorakennuksella, jolle annettiin nimeksi Dragen kappeli. 1700-luvulla tämä kappeli kävi pieneksi, jolloin suunniteltiin uusi kirkkorakennus.

Dragsfjärdin kirkon rakensi Anders Piimänen. Kirkko vihittiin 1755 ja se sai nimekseen Adolfin kirkko silloisen hallitsijan, Adolf Fredrikin mukaan. Ristin muotoon rakennettu kirkko oli alunperin maalattu punaiseksi. Nykyisen keltaisen värinsä kirkko sai vuoden 1973 peruskorjauksessa.

Vanhasta sisustuksesta ei ole paljon jäljellä. Vanhat ovelliset kirkonpenkit korvattiin vuonna 1895 uusilla avoimilla penkeillä. Vuonna 1882 tehtiin uusi alttariaitaus. Saarnatuolin teki vuonna 1753 mestari Eric Ersson Biur Dragsfjärdistä. Saarnatuolin apostolien kuvien päälle tuli maalikerros vuonna 1881, mutta kuvat otettiin esiin vuoden 1928 korjauksessa.

Jo 1600-luvun kappelissa olleista taideteoksista mainittakoon puukrusifiksi vuodelta 1689, kaksi tinakynttilänjalkaa sekä kaksi kullatusta puusta tehtyä lampettia. Vanhemman alttaritaulun, joka esittää ehtoollisen asettamista, lahjoittivat vuonna 1690 rahastonhoitaja Mikael Jensehaus ja hänen puolisonsa Anna Bolhåmia Skinnarvikista.

Kirkon muista taideteoksista voidaan mainita B.A. Goldenhjelmin 1850-luvulla maalaama "Kristus Getsemanessa" sekä Fredrik Ellménin teos 1820-luvun alusta.

Kellotapuli pystytettiin vuonna 1763. Iso kello vuodelta 1765 on hankittu Tukholmasta ja pieni kello vuodelta 1685 Turusta.

Täältä voit lukea lisää Dragsfjärdin hautausmaasta.

 

Jouluvalaistus

Dragsfjärdin kirkon jouluvalaistus on erikoinen. Kirkkojen valaistuksesta 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella ei tiedetä paljoakaan. Luultavasti kotona valetut talikynntilät valaisivat kirkkoja.

Dragsfjärdin kirkossa on erityiset kynttiläkaaret, jotka asennetaan kirkkoon jouluksi. Kynttiläkaarissa on vuosiluku 1850, mikä johdattaa ajatukset Charlotte af Peterséniin, os. Hästeskohon (1755-1850). Hänestä tuli leski vuonna 1841, jonka jälkeen hän eli täydellisesti eristäytyneenä kodissaan Taalintehtaalla surupukuun pukeutuneena. Hänen kodissaan kaikki verhoiltiin mustalla kankaalla, jopa huonekalut maalattiin mustiksi. Kuolemansa jälkeen häntä kutsuttiin "Mustaksi Rouvaksi". Taru kertoo, että hänet nähdään edelleen kulkevan entisessä kodissaan. Kynttilänjalat valmistettiin luultavasti hänen hautajaisiinsa.