Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kemiö (muodossa Kymittae) mainitaan ensimmäisen kerran kauppakirjassa vuonna 1325, mutta kirkon tarkkaa rakennusaikaa on vaikea tietää. Luultavasti tällä paikalla on ollut puukirkko ennen nykyistä harmaakivikirkkoa, joka rakennettiin 1400-luvulla. Kirkon suojeluspyhimys on Pyhä Andreas ja kirkko on vihitty Neitsyt Marialle. Kirkon sisustus on kokenut monenlaisia muutoksia vuosien varrella. Alun alkaen kirkossa oli varmasti hyvin pimeää, koska pohjoispuolella ei ollut ikkunoita ja lattia oli maata ja hiekkaa. Vanhoissa tarkastuspöytäkirjoissa seurakuntalaiset valittavat, etteivät nähneet alttarille sunnuntain jumalanpalveluksissa, koska kirkossa oli niin paljon pölyä väen liikutellessa jalkojaan pitkien jumalanpalvelusten aikana.
Holvit rakensi 1460-luvulla Pietari Kemiöläinen (Petrus Murator), joka vastasi holvien rakentamisesta myös Turun Tuomiokirkossa. Alussa kirkko oli korkeampi ja holvit oli maalattu, mutta tämä muuttui vuonna 1781, kun tuhoisa tulipalo hävitti kaiken katosta ikkunoihin ja koko kiinteän sisustuksen, kuten saarnastuolin ja penkit.
Palo sai alkunsa ylhäältä mäeltä tien toisella puolen, jossa kaksi kilpailevaa krouvaria aloittivat palon, joka levisi nopeasti tuulen mukana. Ensin tuli levisi suomenkielisten puukirkkoon kirkkomaan luoteiskulmassa. Tämä kirkko tuhoutui täysin ja sieltä tuli levisi kellotapuliin ja kivikirkkoon. Palon jälkeen kirkkoa korjattiin vuosina 1786 - 1788 ja vanhasta kellotapulista tehtiin ruumishuone. Kirkon kellotapuli rakennettiin kiinni kirkkoon, kattoa madallettiin ja ikkunoita lisättiin. Suomenkielisten kirkko muutti eteläiseen asehuoneeseen.
Vuosien kuluessa kirkossa tapahtui monia muutoksia, esimerkiksi koristelua ja lattian materiaalia muutettiin. 1903 kirkko restauroitiin Lars Sonckin johdolla. Silloin suomenkielisten kirkko lakkautettiin ja suomenkieliset osallistuivat jumalapalveluksiin isossa kirkossa. Tämän restauroinnin jälkeen kirkko oli loistava esimerkki kansallisromantiikasta, kultaa ja pastellivärejä sekä penkeissä että saarnastuolissa. Vuonna 1922 seudun oma poika Amos Andersson kustansi kirkon restauroinnin ja silloin tehtiin esimerkiksi kuori-ikkunan lasimaalaus. Lasimaalaukseen sisältyy monitasoinen sanoma, joka liittää yhteen seudun ja sen asukkaat eri vuosisatojen historallisten merkkihahmojen kautta. 1960-luvulla rakennettiin nykyinen kivilattia ja alttari. Nykyiset urut on toimitettu seurakunnalle 1969. Kirkko sai uuden kuparikaton 1980-luvun puolivälissä. 2000-luvulla kirkko liitettiin kaukolämpöön.
Kirkon taideteoksista voidaan mainita Elin Danielsson Gambogin Firenzessä 1897 maalaama alttaritaulu "Kristus Getsemanessa". Sen aihe on sama kuin vanhemmassa säilyneessä alttaritaulussa. Lyhyellä seinällä, sisäänkäynnin yläpuolella, ovat G.W.Finnbergin Kristusta ja hänen apostolejaan esittävät maalaukset 1820-luvulta. Finnberg, joka oli kotoisin Paraisilta, oli aikaansa edellä oleva taiteilija siinä mielessä, että hän ei maalannut pikkutarkasti, vaan viitteellisin pensselinvedoin. Tästä syystä kemiöläiset pitivät hänen taulujaan puolivalmiina. Varmaa ei ole, saiko hän koskaan maksua työstään.
Tien pohjoispuolella on punainen rakennus, joka rakennettiin alun perin viljamakasiiniksi. Nykyisin siellä on kirkkomuseo, kokoelma kirkon vanhimpia esineitä, esimerkiksi saarnastuoleja ja Elin Danielsson-Gambogin maalauksen kehykset.
Täältä voi lukea lisää Kemiön hautausmaasta ja täältä saa lisätietoa tunnetuista Kemiöläisistä kulttuurihenkilöistä.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä